sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Tunturivaellus kolmen kansallispuiston halki


Miten sujui reilun sadan kilometrin hiihtomatka Sarekin kansallispuistoon? Seuraavassa kerron reissun kulun kokonaisuudessaan.



Tähän alkuun vielä kuitenkin tuon kiitokseni retkiseurueelle. Kiitos Anna ja Minna, oli ilo jakaa luksussviitti kanssanne. Kiitokset yhtälailla koko muulle reissupoppoolle. Oli mahtava tutustua ja jakaa reissukokemukset kanssanne! Kiitos KorpiJaakko ja Ankarat Avotunturit reissun toteutuksesta.




Lauantai 4.3.


Päivitys Erähiilloksilla -blogin Facebook -sivuille:

Vielä ollaan matkapuhelinverkon peittoalueella.
Tänään aloitettiin reissun pääosuus. Lähdimme hiihtämään Ritsemin tunturiasemalta noin klo 10. Ensimmäisenä oli Ahkkajärven ylitys, noin 4 legiä. Järvi oli erittäin vähäluminen ja pitoa suksissa ei ollut nimeksikään. Parhaaksi tavaksi päästä eteenpäin totesin tasatyönnöt. Siinä maksimoitui suunnan saaminen eteenpäin ja välttyi suurimmilta suksien sivuttaisluisulta. Ei paljoa teräskantit auttanut kirkkaalla jäällä. Välistä jään muoto oli niin epätasainen, että siellä oli suorastaan mäkiä.


Luonnon oma taideteos Ahkkajärven rannassa.

Vaelluskansa.


Isoin osa tämän päivän matkasta kuluikin järven ylityksessä. Loppupäivästä nousimme pienesti Akkatunturin kupeeseen. Leiriydyimme reilun viiden legin jälkeen klo 16 paikkaan, jossa lunta oli riittävästi telttojen pystyttämiseen.


Ensimmäisen maastoyön telttakylä Ahkkatunturin kupeessa. Ilta-aurinko punerti tunturinrinteen komeaksi.


Ilta meni asiaan kuuluvasti lumien sulatuksen merkeissä. Meillä kolmen hengen teltassa yhden keittimen kanssa siihen kesti useita tunteja. Jatkossa otammekin käyttöön myös keitinlaatikossa mukana olevan toisen keittimen. Samaan aikaan kukin tankkasi energiavarastojaan.


Iltaisin sulatetaan vedet illaksi sekä seuraavaksi päiväksi aina seuraavaan leiriytymiseen asti. Henkilökohtaisesti olen varannut kaksi litran Nalgene -pulloa sekä kaksi juomatermosta vetoisuudeltaan yhteensä kaksi litraa. Vielä erikseen on ruokatermos, johon myös tarvitsee keittää vettä. Kaikkinensa siis noin 4 litraa reilua puolta vuorokautta kohti.


Pikkuabsidiin on kasattu lunta.
Siitä se on kätevästi saatavilla, kun vesiä aletaan teltassa keittelemään.


Ilman ongelmia, toisin sanoen tilanteita ennen ratksisua, ei reissu lähtenyt. Illalla keskustellessamme mukaan otetuista polttoaineista, kävi ilmi, että olin olettanut lähtiessä pakkauskeskustelun väärin, jonka johdosta minulta puuttuu mukaan tarkoitettu kanisteri bensaa. Ikävä kämmi. Onneksi saamme oletettavasti muilta telttakunnilta tilalle tarvittavan pienen määrän polttoainetta. Pääsimme iltapuhteeksi myös purkamaan polttoainepullon pumppua, joka oli vioittunut

Sää on ollut erityisen hyvä ja enteilee jatkuvan samankaltaisena. Ei voi valittaa. Päivällä paistoi aurinko täydeltä terältä pakkasen ollessa reilun kymmenen asteen hujakoilla. Kirkkaanvalkoisesta lumesta heijastaessaan aurinko voi olla jopa petollinen. On pidettävä koko ajan hyvin suojaavia aurinkolaseja. Aurinkovoidekaan ei ole liioiteltua.

Leiriytymisvaiheessa pakkasta oli 17 astetta. Illalla ilman lämpötila oli kiristynyt reilusti yli kahteenkymmeneen. Teltassa oli onneksi melko lämmin keittimen ansiosta.

Väsyneenä päivän urakasta, itsensä tankanneena ja verrytelleenä illan kruunaa hetki, kun pääsee lämpimän makuupussin sisään ja saa kropan viimein oikaistuksi. Myöhällä tähtitaivaan lisäksi näyttäytyi myös komeita revontulia, jota osa nousi vielä erikseen ihailemaan.

Tästä eteenpäin matka jatkuu yhä syrjemmäs, joten puhelinta on turha aukaista ennen kuin melkein takaisin tultua.

Tällaisin väliterveisin vielä täältä erämaasta!



Seuraavat ovat päiväkirjamerkintöjä paperille matkan aikana. 


Sunnuntai 5.3.


Matka: Akkatunturin luoteispuolelta Sjnjuvtjudiksen itärinnettä ja Nijakjoen vartta pitkin Gisuris- ja Nijaktuntureiden väliin.

Herätys asetettiin illalla hälyyttämään klo 6:30, että ehditään varmasti hoitaa kaikki; vesienlämmitykset, aamutoimet, kamojen sekä teltan pakkaus ym. touhu ajoissa. Oltiin ajallaan. Kärki liikkui klo 9:00.


Päivän aikana hiihdettiin 7 legiä. Leiriydyttiin vähän yli klo 16.

Päivän päällimmäiset fiilikset voi tiivistää kahteen sanapariin.
Takki auki ja takki tyhjä.

Takki auki tarkoitti tässä sitä, että keskipäivänauringon aikaan oli jo niin lämmin hiihtää, että oli tuuletettava takkia olon pysymiseksi mukavana. Kylmää ilmaa enemmän karsastan sitä, että liikkuessa tulee hiki.


Takin taas tyhjäksi veti se, että reitti oli minulle kohtuu rankka. Tiedossa olikin tälle päivälle pari isompaa nousua.

Pitkän nousun välissä ennen sen jyrkempää osuutta pidettiin legitauko. Se olikin paikallaan, koska kroppa huusi jo lisäenergiaa. Tauon jälkeen lähdin nousemaan mäkeä ilman suksia. Nousukulma oli jo, ja ennenkaikkea lähtiessä haasteellinen. Vähän matkaa pääsin hyvin eteenpäin, kunnes olisi pitänyt saada ahkio käännetyksi loivempaa reittiä kohti. Se ei enää onnistunut. Hetken kun polki monoilla tyhjää noin 40 kiloinen ahkiolasti vedettävänä, oli peli mennyttä. Pitoa ei tuntunut riittävän monon alla ja sauvakaan ei ottanut tarttuakseen. Ohuen lumen alla oli paksuhko jää. Tässä kohtaa loppui puhti kokonaan.

Hetken möngittyäni jo nelinkontin tuli Jaakko tarkistamaan tilanteen ja tarjosi vetoapua ahkiolle. Sen otin kiitollisena vastaan ja pian olin taas jaloillani.

Sen verran mielessäni spekuloin tilannetta, että miten olisin saanut sieltä loppujenlopuksi itseni ahkioineen ylös jos olisin itsekseni yrittänyt. Peruuttaen lähtöpaikkaan ja valiten mahdollisimman loivan nousun. Tarvittaessa kuljettaen varusteet ylös vaikka kahdessa erässä. Siinä tapauksessa odottamaan jätetyt varusteet olisi pitänyt sitoa/ kiinnittää tunturikoivuihin tai jäähän, koska sitomatta jättäen ne olisi saanut luultavammin noutaa laakson pohjalta. Näin kait se olisi toiminut.

Kyseinen nousu vei kyllä totaalisesti voimat. Fyysinen palautuminen tapahtui hyvinkin nopeasti, mutta ottihan se luonnon päälle. Palautuminen tilanteesta turhautumisen vuoksi vei hetken pidempään. - Ärsytti oma heikkous. Nollattuani tilanteen mielestä loppupäivä menikin hyvissä fiiliksissä. Käänsin turhautumisen voimavaraksi ja sisuunnuin. Maastokin oli jo muodoiltaan suotuisampi, vaikkakin loivasti nouseva.

Lämpötilat vaihteli aamun -23 °C ja päivän noin -10 °C välillä.

Sunnuntaipäivän näkymiä.


Leirissä hommat toimi hyvin. Iltaruuan laitoin termariin tekeytymään.
Ruokailin myöhällä ulkona kuvaten samalla näyttäviä revontulia
.


Yhä hereillä.






Maanantai 6.3.


Matka: Gisuriksen ja Nijakin välistä kurua pitkin Ruohtes -tunturin kaakkoisrinteeseen, Sarek -tunturin edustalle.

Tämän päivän maasto oli mukavaa. Semi haasteellista, mutta kuitenkin leppoista kulkea. Alkupäivä oli loivaa nousua ja kuljettiin auringonpaisteen puolella. Puolessa välissä päivää saavuttiin sen verran syvään laaksonpohjalle, että oltiin kokonaan varjossa. Siellä tuli ajoittain jopa kylmä, jos ei pysynyt liikkeessä.

Iltapäivällä nähtiin joukko muita vaeltajia, jotka tulivat meitä vastaan. Olivat saksalaisia. Taisi siinäkin seurueessa olla kymmenkunta hiihtäjää ahkioineen. Lyhyehkön reissukuulumisten vaihdon jälkeen molemmat seurueet jatkoivat matkaa tahoillaan omiin suuntiinsa.


Loppupäivä oli maastoltaan loivaa nousua ja ei niin loivaa laskua. Hiihtopäivä päättyi 7,5 legin jälkeen hulppealle paikalle, Sarekin nimikkovuorten edustalle tunturin rinteeseen. Seuraavana päivänä laskeudutaan laakson pohjalle taittamaan matkaa.


Vastaantulijoita.
Sarekin tunturit ilta-aurongossa.




Ilta huipentui edellisiäkin uskomattomampiin revontuliin. En muista olenko joskus, mutta en ainakaan aikoihin, nähnyt niitä yhtä komeina ja värikkäinä. Nyt taivasta koristi lähes ympäri horisontin vihreiden liekkien lisäksi violetit loimut.

Siinä kelpasi jälleen illallistaa miljoonan tähden ja revontulten alla!


Tiistai 7.3.


Matka: Ruohtesin reunaa laaksoa myöten Låvdagin lounaispuolelle.


Yöllä oli ollut noin -17 °C pakkasta, joka aamun lähtöön mennessä laski -13 °C:seen.

Pari legiä hiihdettiin hyvässä kelissä, kunnes yltyi tuuli. Yhden legin verran tuulisemmasssa säässä tarkeni lähtövarustuksella. Viiman jatkuttua piti jättää jo tauolla pukemani untuvaliivi päälle. Eikä tullut kuuma siinä. Vaikka tuuli tuntui jo navakalta, sitä ei ollut kuin noin 7 m/ s. Tunturilaaksossa se tuntui.
Kolea tunnelma.

Aamupäivän aikana matkaa taittaessa haastattelin Jaakkoa ja verestelin muistiani lumiturvallisuusasioissa tunturissa. Muuta ihmeteltävää antoivat tuoreet ahman jälket, jotka kulki reitillämme pitkin ja poikin. Harmi kyllä itse eläintä emme livenä bonganneet.

Lähestyttyämme leiripaikkaa tuuli laantui ja illalla taivaskin pilvistyi.

Hailakasti näyttäytyi revontulet tänä iltana. Olin vuorostani "keitinvastaavana" tänään teltassamme, joten itse en niitä nyt niin seuraillut.
Naturelli retkeilijä. Paparazzi päässyt yllättämään. Välillä olo todella oli kohmeinen. 


Meidän telttakeittiössä on kyllä tällä reissulla ilmennyt oikkuja enemmän ja vähemmän. Bensamokan lisäksi keitinten toiminta on ollut varsin epätasalaatuista. Ennen lähtöä niiden toimintakunto kyllä tarkastettiin, mutta talven käytön aikana ovat kait nokeentuneet ja karstoittuneet niin, että pientä häikkää ilmenee. Ja kun perus pikapuhdistusmenetelmät eivät ole toimineet, ollaan päästy purkamaan keittimiä ja pumppuja ihan huolella. Telttamme saikin Annalta vitsikkäästi kuvaavn nimen, Hell's Kitchen.

Tunturikeittiömme. Kahdella toimivalla keittimellä homma pelitti joutuisasti.


Iltamyöhällä leiriin ilmestyi nälkäinen kettu. Ensihätään se oli käynyt tonkimassa parit vessakuopat ja sen jälkeen tuli etsimään lisää syötävää telttojen ympärille. Kovin oli ilmeisesti ruuan perään, kun ei säikkynyt edes siihen kohdistettua valoa. Tällä kertaa jätettiin vierailija ilman tarjottavia ja kaikki ahkioissakin oleva ruoka oli syytä ottaa teltan suojiin, ettei se yön aikana käy niitä kaivelemassa.


Huomenna on luvassa lyhyt hiihtopäivä ja lumiluolien rakennusta.



Keskiviikko 8.3.


Matka: Laaksoa myöten Gisuriksen länsipuolelle.

Aamu valkeni kainosti pilvisenä ja tuulisena. Pakkasta oli reilu 10 astetta.

Aamutoimet suoritettiin jo rutinoituneina, oltiin varttia vaille 9 lähtökuopissa. Hiihtopäivä alkoi meidän telttakunnan vetovuorolla.

Kärjessä on aina kukin telttakunta vuorollaan yhden legin, eli 50-minuuttisen verran. Kärki ilmoittaa sauvamerkillä, kun on taun paikka. Sen jälkeen vetovuoron ottaa taas seuraava telttakunta.



Hiihtomatkaa tänään kertyi 4 legin verran. Se meni nopeasti. Välillä hiihtäessä oli mielessä lähinnä kehon pitäminen lämpimänä. Tuuli yltyi välillä kovinkin navakaksi ja se puri etenkin paljaita kasvoja.

Puolen päivän maissa saavutimme poroaidat, jonka jälkeen pian iltapäivän puolella saavuimme lounaspaikalle, joka samalla oli myös leiripaikkamme. Jäätiin pieneen uomaan kahden rinteen väliin rakentamaan lumimajoitteita.

Lounastauon jälkeen alkoi koko illan kestänyt urakka. Vasta klo 20 jälkeen olivat luolat valmiita.

Koko retkueelle rakennettiin kaksi lumiluolaa ja yksi iglu. Jaakko rakensi itselleen lisäksi "koirankopin", niinkuin itse sen nimesi, eli lumikuopan maahan.

Luolat rakennettiin rinteeseen, johon oli kertynyt paljon lunta. Iglun rakennusta tekijät kokeilivat alkuun rinteeseen siirtäen sittemmin rakennelmansa tasaiselle, johon se lopulta paremmalla onnella valmistui.


Rinteessä näkyy luolan suuaukko. Seinämään kaivettiin tälle kohtaa makuupaikat kolmelle hengelle.

Luolien rakennus se vasta haastavaa olikin. Kaivettava lumi oli kerrostunut jäiden kanssa useaan kerrokseen. Jäätä oli muutamat paksut kerrokset pehmeämmän lumen välissä. Se hankaloitti ja hidasti kaivamista todella paljon. Kosteaa ja aikaa viepää touhua.

Näihin majoitteisiin oli alunperin määrä saada mahdutettua koko poppoo. Lumen ollessa todellakin eri haastava luolien rakentamiseen, valmistui niihin sijat 7:lle. Jäin Minnan kanssa telttaan.

Valmiiden rakennelmien kunniaksi Jaakko kutsui porukan koolle luolien suulle tupaantuliaisiin. Komeat oli kaivannot! Asianmukaisesti Jaakko oli huolehtinut tilaisuutta varten tarjoilun kuntoon ja laittoi jekkupullon kiertoon juhlan kunniaksi.


Enää 1 täysi hiihtopäivä jäljellä.


Torstai 9.3.


Matka: Lumiluolilta Padjelantan puolelle, Kutjauren yli ja Ahkkajärven rantaan.

Aamurutiinit, perus. Osa heräili kammeistaan ja luolistaan, minä teltasta. Luolia kehuttiin, moni etenkin hiljaisuutta niiden sisällä.


Aamun sää oli heikosti pilvinen, taivas kirkastui pian. Päivä oli taas vaihteeksi kokonaan kirkas ja aurinkoinen.


Saavuttiin alemmas tunturikoivikkoiselle alueelle. Hankeen oli uponneet monet ja monenlaiset jäljet.  


Maastokin oli helppoa. Alkuun pienesti nousua tunturissa ja lasku Kutjaurelle. Sen ylityksen jälkeen taas loivaa nousua, kunnes suurin piirtein kokonaan laskua loppumatka maaston välillä kumpuillen.

Päivälämpötila kohosi mukavasti auringon porottaessa ja reitin ollessa koko ajan paisteen alla. Useamman tunnin kuljin jo ilman takkia kevyellä merinovillapaidalla.


Edelleen hymyilyttää.

Legejä kertyi n. 7. Alkuillasta saavuttiin jälleen Ahkkajärven rantaan. Yksi seurueen jäsenistä jatkoi tässä vaiheessa kelkkakyydillä Ritsemiin parantelemaan itseään. Me muut majoituimme telttoihimme muutamaksi tunniksi.

Lähtö jäätä pitkin tulee olemaan klo 01 yöllä, joten aikaa nukkumiselle jää noin 3 tuntia, kun käy ajoissa unille. Arvioitu hiihtomatka on 4- 5 legiä. Aamulla siis saavumme autoille, josta jatkamme iltapäiväksi Leville.

Tämän päivän ajatukset pyöri jo vahvasti paluussa sivilisaation pariin. Peseytymisestä, ruokailusta pöydän ääressä ja niin edelleen.

Ainiin. Ollaan eletty aikas säästeliäästi. Siitä vähästä mukana olleesta bensamäärästä jää vielä nytkin käyttämättä osa. Kuulema pidemmille reissuille varataan 0,3 litraa / henkilö / vrk, kertoi Jaakko reissun alussa, kun tilannetta tuskailtiin. Sitä luokkaa  meilläkin polttoainetta kului. Toisaalta hyvä opetus tämäkin. Tietää, että sillä määrällä pärjää, jos joskus haluaa tietoisesti minimikuormalla lähteä.



Perjantai 10.3.


Matka: Ahkkajärven yli merkattua reittiä pitkin Ritsemiin.

Lähtö leiristä tapahtui suunnitelmien mukaan. Herätyksen asetimme hälyyttämään klo 23:30. Herättyäni söin yöpalaksi illalla termokseen valmistumaan laittamani ruuan. Ripeä toiminta ennen lähtöä. Tavarat kasaan ja sukset kuntoon. Heitin skinit pois suksien pohjasta, että luisto olisi mahdollisimman hyvä nyt, kun pääasiassa tasaisella jäällä kuljettiin. Kärki liikkui klo 01:05.

Sää oli muuttunut illan aikana pilviseksi ja sateiseksi. Pimeässä väsyneenä hiihtäessä, kun valaisua käytettiin ainoastaan jonon keulassa, oli työ pitää itsensä hereillä. Aivoille ei tullut minkäänlaista signaalia, että nyt kuuluisi olla hereillä. Ensimmäinen tunti meni vielä hyvin, kun maaston epätasaisuus piti skarppina, ja vasta olin herännytkin. Legitauon jälkeen silmäluomet alkoi vähän väliä painumaan kiinni. Ei siinä mitään, suurin haaste oli se, ettei vahingossa kiihdytä vauhtia ja ala potkimaan suksilla edellä kulkevan ahkiota.


Taukoa pitämässä Ahkkajärven jäällä. Ritsemin valot siintää horisontissa.

Siinä se kului yö. Ritsemin valot lähestyivät hitaasti kun tikutettua reittiä hiihdimme. Reilun neljän legin jälkeen olimme autoilla.


Muutama hetki meni varusteiden pakkaamisessa autoon ja kärryyn. Matka Leville alkoi. Tulomatkan maisemat olikin ihan eri näköiset nyt valoissalla. Hillittömän kokoisia tunturiseinämiä Ritsemiin johtavalla tiellä. Suorvan padon ympäristönkin nyt erotti. Vaikka yön väsymys painoi, ei unta tullut juurikaan.


Iltapäivällä Leville Sissin Kammille päästyämme porukka jakaantui niin, että osa huolsi varusteet ja osa laittoi saunan lämpiämään.


Meidän askarrellessamme edellämainittujen parissa Jaakko laittoi porukalle pientä syötävää.

Saunomisen jälkeen kävimme illallistamassa Levin Panimossa.



Lauantai 11.3.


Jaakko kuskasi köörin Rovaniemelle. Auto starttasi aikaisin kuuden maissa. Minun bussi Oulun kautta Joensuuhun lähti ensimmäisenä. Muut jäivät odottelemaan Rovaniemelle kyytejään kuka mitenkin.



Summa summarum.

  • Kun porukalla on kova into ja sama päämäärä, ei ole väliksikään, vaikkei toisia ennestään tunneta. Reissu onnistui erittäin hyvin.
  • Tähän aikaan vuodesta maastossa sai olla varsin rauhassa. Muita kulkijoita tavattiin sen yhden kerran. Puistojen vakiasukkaat toki näyttäytyivät reilusti; Hirvilauma tunturin rinteessä reissun alkupäivinä, riekkoja, kettu joka uskaltautui leiriin. Jälkiä olivat jättäneet mm. ehkä ahma tai ilves, pienet näätäeläimet, kettu, hirvet, varma ahma. Osui reitin varrelle myös lumesta kaivetun poronruhon rippeet.
  • Joka päivä ohjelma oli tismalleen samanlainen. Aamuherätys ja -toimet, leirin purku. Kärki liikkuu, päivän hiihto, perillä aikaan x. Leirin pystytys, vesien sulatus ja muut iltatoimet. Yön vietti kukin tavallaan. Itse nukuin. Poikkeuksen teki toki lumikammipäivä.
  • Tästä yksinkertaisuusta huolimatta homma viehättää. Ulkoilma, liikunta, itsensä haastaminen ja hyvä seura. Muiden muassa.

Reittipisteet Garminin BaseCamp -sovelluksesta. Kutakuinkin tällainen reitti oli.
Pahoittelut hieman puutteellisesta karttakuvasta.



Se, mitä en reissussa päiväkirjaan kirjoittanut



Varustelu:

Ilman asianmukaista varustusta vastaavanlainen reissu ei onnistu. Talviolosuhteissa riskit saada pahaa jälkeä aikaan kasvaa. Kaikkinensa oma varustukseni on hankittu useamman vuoden aikana. Toki tätäkin sekä tulevia reissuja ajatellen tuli jotain uutta ja ehompaa hankittua.


Pääpiirteissään koko reissun vaatetus. Lopulta ei paljoa vaatteita mukana kulkenut.
Lämpökerrastoja päällimmäisiksi. Taukotossut, mononsuojat, toppahame.


Osan varusteista sai lainata Jaakolta. Bussilla kulkiessa oli helpottavaa, ettei esimerkiksi omaa ahkiota ja telttaa tarvinnut ottaa mukaan. Kylliksi oli kantamuksia muutenkin.


Suurimman päänvaivan pakkausvaiheessa tuntui aiheuttavan ruokapuoli. Mikä on tarpeeksi, mutta ei liikaa. Mikä maistuu ja on tarpeeksi ravintopitoista.

Viikoksi kuivaruokaa ja taukoeväitä. Helpoin olisi, mikäli tyytyisi täysin valmiisiin pussiruokiin ja patukoihin. Mieleni teki kuitenkin ruuasta nautittavuuden vuoksi varioida aterioita jollain tapaa, vaikka pohjana pitkälti käytinkin mm. pasta- tai riisiaterioita. Ruokien lisukkeiksi kuivatin mm. kasviksia, lihaa ja sieniä. Legieväiksi tein jonkin verran raakasuklaita ja energiapatukoita.

Taatelipohjaiset eväspatukat valmistumassa.
Erittäin hyvä retkieväs.
Itse voi maustaa mieleisellään  tavalla.


Ruuat pakkasin vuorokauden satseihin,
jolloin ei tarvinnut telttaan tuoda

isoa määrää ruokaa.
Joka päivälle olin varannut myös legieväsboksin.



Ahkiokasseina toimi muutama 50- ja 30-litrainen kassi.
Tilasin näitä ennen reissua Decathlon -verkkokaupasta.


Listat seinälle ja veksi kun tavara on pakattu.
Pakkausvaiheessa valmiit varustelistat on top.

Ryhmä- ja talvivaelluksen realismia:


On erityisen kiva saada kulkea porukalla. Siihen kuuluu ilman muuta myös omat haasteensa. Muun muassa, jotta aikataulu pysyy hallinnassa, on taukoajoista pidettävä kiinni. 10 minuutin tauot riittivät itselle yleensä varsin hyvin lyhyeen evästykseen, mutta jos mieli tyhjentää välillä rakkoa, oli evästyksestä tingittävä.

Edelleen, kun lyhyen taun aikana aioit käydä tarpeita toimittamassa, ei yksityisyydestä voinut kuin haaveilla. Mahdottoman matkan päähän ei olisi ollut aikaa mennä ja toisekseen sillä ei 
olisi ollut merkitystä, sillä maisema oli täysin avara. Ei puustoa tai kiviä, joiden suojaan kätkeytyä. On sanomattakin selvää, että asiansa sai hoitaa silti kaikessa rauhassa. Eniten se onkin mentaalinen juttu, mistä kiikastaa. Onhan se kotioloissakin epämukava tunne jos tiedät, että vessanoven takana on jonoa.

Iltaisin leiriin päästyä teinkin oman huussin johonkin vähän matkan päähän leiristä. Oli se yksi hetki vuorokaudessa, jolloi saattoi tuntea olevansa itsekseen ja rauhassa.

Tunturihuussi rakenteilla.


Kovalla tuulella, kun legitauolla jättäydyin jonon hännille, koin ehkä elämäni koleimman "wc"-käynnin. Siinä puhurissa jo vähän pakaraposkia pisteli. Tuulisempina iltoina leiriin rakensinkin vessaani vielä vähän korkeammat seinät tuulensuojaksi. Tunne oli silloin jo melkein kuin Koreassa kokemani lämmitetyt wc-istuimet. Luksusta!

Noin, nyt on sivuutettu tämä poskia punoittava osuus...


Ihon hygieniasta huolehtimiseen talvivaelluksilla olen kokenut hyväksi konstiksi käyttää vauvojen kosteuspyyhkeitä. Olen pakannut muutamia kappaleita pyyhkeitä / minigrip -pussi. Näitä mukaan reissun tarpeisiin, esimerkiksi 1 pussi per päivä. Pieni pussi on sopivan kokoinen pitää koko ajan taskussa niin, että saatavilla on sulia kosteuspyyhkeitä, kun tarve tulee. Kiva saada kädet pyyhittyä puhtaaksi ja muukin iho ajoittain, "kylpypäivinä". Täysin puhtoisena ei kosteuspyyhkeillä itseään pidä, ja hiuksiahan ainakaan näillä viikon reissuilla ei talvella pestä. Niin tai ainakaan minä en. Touhuun vihkiytymättömälle totuus voi olla kauhistus. Vaelluskansalle päivänselvä osa reissuja.


Maisemakortti:


Upeita, valkohohtoisia ja ylväitä tunturimaisemia en liiemmin päiväkirjamerkinnöissä hehkuttanut. Sinne taisi taltioitua tällä kertaa lähinnä suoritukselliset seikat.

Mutta tietenkään en voi jättää näitä kokonaan mainitsematta.

Nyt kun saatiin nauttia paria päivää lukuunottamatta koko viikko kirkkaasta säästä, niin maasto pääsi enemmän kuin oikeuksiinsa. Näkyvyyskin oli useita kilometrejä.

Tykkään kovasti vuorista ja korkeista tuntureista. Etenkin puuttomina. Liikkuminen on siellä helppoa tai helpompaa sekä näkymät mahtavat. Jollain tapaa kokonaisuus on voimaannuttava. Reissussa etenkin Sarekin huiput jäivät mieleen. Komeat oli tunturit möys Stora Sjöfalletsin ja Padjelantan puolella. Joka puistossa hyvin omantyyppisenen maisemansa.

Tunturikko nyt ylipäätään on yksi lapin reissuihin koukuttava elementti, oli kesä tai talvi. Ei se tehnyt päinvastaista vaikutusta tälläkään kertaa.


Näin meidät toivotettiin tervetulleeksi.
Lähtöpäivän jäähiihto-osuudelta Ahkkajärveltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti