perjantai 3. maaliskuuta 2017

Reissun valmistelua ja Sarekin matkan startti

Vaikkei päälle päin näy, taustalla tapahtuu.

Blogirintamalla on ollut pitkään hiljaista. Sen sijaan toimintaa retkeilyn parissa on ollut kovasti. Ainakin minun mittakaavassa. On ollut mm. useita päiväreissuja Pohjois-Karjalan alueella suksien kanssa. Ulkoilmaharrastuksiin osansa on tuonut myös laskettelurinteissä käynti. Joulukuussa kouluttauduin SPR:n rinnepäivystäjäksi. Sen jälkeen maksuttomat laskut päivystäjänä on houkutellut rinteisiin useamman kerran.

Mutta muutama viime viikko on mennyt melko tiiviisti myös tämän talven hiihtovaellusreissun valmisteluissa.

Viime syksynä päätin edistää taitojani arktisen hiihtovaelluksen osalta ja ilmottauduin Ankarat Avotunturit -koulutusohjelmaan mukaan tarkoituksenani ottaa osaa kevättalven tunturivaellukselle. Arktinen vaeltaminen on alkanut viime vuosina kiinnostamaan enempi ja enempi.

Valitsin tarjonnasta sopivan ajankohdan sekä maastomieltymysteni perusteella kohteeksi Sarekin kansallispuiston Pohjois- Ruotsissa. Oppaana reissulla toimii Jaakko "KorpiJaakko" Heikka.

Ankarat Avotunturit -koulutusohjelman mukaisesti kävin tammikuussa heidän arktisen hiihtovaelluksen johdatuskurssin. Sen käytyä on pääsy mukaan vaativammille reissuille.


Reissun päällä.

Se tämän talven reissuajankohta on nyt.

Istun parhaillaan vaellusporukan kanssa autossa. Matkaa Ritsemin tunturiasemalle, jossa yövymme ennen maastoon lähtöä, on enää reilu pari tuntia. Aikaa kaikkinensa tähän asti matkoihin on kulunut eiliset bussissa matkustamiset, 7 h ja tämä automatka tähän asti noin 6 h. Joten koko matkasta kotoa se on vain pala kakkua.

Matkan järjestelyistä aiheutuneesta (positiivisesta) stressistä ei ole enää tietoakaan. On vain nouseva odotus tulevaa viikkoa kohtaan. Autossa arvotaan viikon säätä, kenen "perinteinen" sääonni/ karma käy toteen tällä matkalla. Eilisen norjalaisen sääennusteen mukaan keli vaikuttaa lupaavan hyvältä. Vasta seuraavan viikon perjantaille pilviä ja lumisadetta.


Matkassa alkuun.

Eilen, kun istuin yövuoron ja kahden lyhytunisen päivän jälkeen, huonosti levänneenä, mutta hyvin ja hartaasti pakanneena linja-autoon kohti Oulua, totesin mielessäni, että nyt tehty kaikki mikä tehtävissä on.

Oli siis pakkailut pakkailtu ja aika alkaa nauttia itse reissusta.

Matka Oulusta kohti Sarekia alkoi tänään, perjantaina 3.3. Koska julkisen liikenteen yhteydet Joensuusta Ouluun on melko vähäiset, oli minun otettava kyyti Ouluun jo torstaille. Yön sohvasurffasin paikallismajoituksessa. Kiitos muuten majottajille, Hilla ja Tommi mukavasta yösijasta ja leppoisasta illanvietosta!!

Aamulla raahustin kamoineni parin kilometrin matkan majapaikasta juna-asemalle. Saattoi olla koko reissun raskain kalustonsiirto-operaatio, kun kuljetin koko arsenaalin selässä sekä käsivoimin vetäen ja kantaen. Huh.

Ennen porukan kokoontumista kävimme telttaparini Annan kanssa lounaalla aseman vieressä. Siitä alkoi varsinaisesti tämä reissu.


Tulevan viikon tapahtumista kerron kuvin ja sanoin sitten kotiin palattuani. Näihin tunnelmiin revontulien alta jostain Stora Sjögalletsin kaakkoospuolelta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti