torstai 17. marraskuuta 2016

Koli


Se on siitä kiva tuo Kolin kansallispuisto, että sen vaarat on aikanaan asemoitunut tähän Suomen maaperälle kohtalaisen lähelle Joensuuta. Siten mun on siellä helppoa käydä vaikka päiväreissuilla tämänhetkiseltä pääpaikalta.

On siinä tietysti muitakin hyviä puolia.


Kolilla kannattaa käydä mihin vuodenaikaan tahansa. Ehdottomasti suosittelen tutustumaan myös muuhun alueen maastoon kuin ainoastaan tähän Suomen kansallisperinnemaisemaan, Ukko-Kolin lähitienooseen.

Syksyllä pyörähdettiin päiväretkelle muun muassa Herajärven kierroksen varrelle, eteläiseen päähän, Ahvenlammen rantaan. Siellä oli ainakin toistaiseksi erittäin siisti autiotupa, jossa oli tilaa vaikka yöpymiseen suuremmalle seurueelle. Tuvan ympäristö tarjosi syksyisinä luonnonanteina retkiruuan kylkeen tuoreita kanttarelleja sekä metsämarjoja. Tuona kertana olin matkassa ystävien kanssa ja mukana oli myös iso katras pieniä ihmisiä. Heidän kanssaan päästii tuvalle kätevästi, kun jätettiin ajoneuvot Ahvenisentien varteen. Näin kävelymatka ei koitunut retken rasitteeksi.

Ps. Joissain kartoissa Ahvenlammen tupa mainitaan varaustupana. Se on kuitenkin muutettu autiotuvaksi parisen vuotta sitten. Joten tervemenoa!


Viimeisin päiväretki Kolille oli hiljattain, marraskuun 11. Suurinpiirtein niillä main myös ensilumi oli sinne satanut. Kauniit maisemat vaarojen kallioilta Pieliselle, kun lumenhuurteinen matto reunusti järven lukuisia saaria ja ohut lumipeite niiden puustoa.



Polulla yllätyin, että puihin oli jo kertynyt hiukan tykkyä. Vaikka muualla Pohjois-Karjalan korkeudella ei niinkään, niin Kolin vaaroilla, jotka ovat tarpeeksi korkeita, lumi tykkyyntyy puiden oksille. Siitä tulee ihan omanlaisensa tunnelma. Melkein saattaa sydäntalvella itteään huijata, että olis tunturissa.



Tällä kertaa aika luonnossa viettämiseen alkoi vasta puolenpäivän aikaan. Pian kun kroppa oli lämmennyt ja elpynyt liikkeen kautta kylmästä, alkoi jo maapallon kallistuskulma yhdessä sen pyörimisliikkeen kanssa vaikuttamaan siihen, että aurinko painui hiljalleen horisonttiin.

Jätettiin seurueen kanssa muut luontoelämykset koettavaksi seuraavia retkiä varten. Ja elämyksiähän Kolilla koettavaksi riittää!




Auringonlasku värjäsi taivaanrannan pastellisävyillä.


"Kun on lämpöasteita alle nolla,
on hyvä vähintään pipo olla,
ettei mene jäähän polla
kun kiipee Kolin kalliolla."

Lumoavat maisemat heittää vallan runolliseksi. Muutkin kuin Järnefeltin. Kuten ylläolevasta bloginkirjoittajan tekstiasusta voi päätellä.



4 kommenttia:

  1. Ihanalta näyttää! En tiennytkään ennen että lumi tykkyyntyy puihin myös Kolilla��

    ~Annaliisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Koli on eteläisimpiä paikkoja Suomessa, missä tykkylunta esiintyy. Sydäntalvella näkymät varsin kauniit onkin!

      Poista
  2. Mukava blogi sinulla. :) Oliko Pielinen vielä sula kun alimmassa kuvassa näkyy usvaa? Ylemmissä kuvissa tosin näyttää olevan jääkannen peitossa. Höytiäinen ja Pyhäselkä ainakin ovat olleet sulia koko alkutalven.

    Asko
    www.tervastulia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Asko!

      Nyt en muista mikä oli Pielisen jäätilanne, mutta paljastan salaisuuden. Alimman kuvan illuusion usvaisesta näkymästä aiheutti rinteiltä puhaltava hento tuuli, kun samaan aikaan lumitykit työstivät rinteitä talveksi laskukuntoon. Kevyt lumipöly oli varsin kuvauksellista!

      Poista