keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Utran saaret

Ydin-Joensuusta pääsee lyhyillä siirtymisillä useisiin retki- ja luontokohteisiin.

Joensuun äärellä Pielisjoen saarista kenties tunnetuin on Ilosaari, tämä jokakesäisten musiikkijuhlien legendaarinen alkusija.

Ilosaaresta jokivartta noin kuutisen kilometriä yläjuoksuun asemoituu Utran saaret. Sinne on tehty kattavasti retkeilijöitä palvelevia rakenteita. Näin tämänkin koivikkovaltaisen saaren luonnon ja Pielisjoen maisemien nauttimisesta on saatu erityisen mukavaa.




Tie vie puisten siltojen kannattelemana parin pienemmän saaren kautta itse Utransaareen. Alueelle ei luvata talvikunnossapitoa, mutta ainakin tänään sillat ja polut oli aurattu lumesta. Näin ollen alueen esteetön ympäristö tarjoaa liikkumismahdillisuudet laajemmalle yleisölle myös nyt alkavan talven korvilla.



Päivällinen nuotiolla


Mikä sitten minut sai tänään kampeutumaan Utran saarten syleilyyn? Kotona ei ole pitkään aikaan tuoksunut nuotionsavuiset vaatteet. Aika ajoin on mukava istua edes hetki ulkotulen ääressä ja rauhoittua, olla poissa sisätiloista, missä sähkökoneet elävät omaa elämäänsä pitäen miltei äänetöntä surinaa, mutta kun sähköt katkeaa, vasta kuulee todellisen hiljaisuuden.

Päivällinen nuotiolla oli jo muutaman päivän hautunut mielessä. Tänään kaikki natsasi siihen malliin, että sain ajoiksi lähteä.

Kotoa pakkasin mukaan ravinnoksi termospulloihin lämmintä pakuri-inkivääriteetä ja eilistä linssikeittoa. Grillattavaksi kanafileitä. Dokumentointia varten kameran. Mukavuutta tuomaan istuinalusen ja untuvatakin, nuotiolle puukon, kirveen, tulitikut ja halsterin.

Siirtymisen kotoa tein pyörällä, lyhyt matka kun määränpäähän on. Siinä polkiessa sai mukavan alkulämmön. Ei heti tullut vilu perille päästyä.

Muutama räpsy kameralla, kierros saaren ympäri ja nuotiontekoon. Jo valmiiksi pilvisen harmaa päivä alkoi hämärtyä samoihin aikoihin kun aloin nuotiota valmistella.

Tällä kertaa nuotiopaikkojen puutilanne oli hyvä. Aikaisempien kokemusten perusteella olin varautunut pienellä määrällä omia nuotiopuita. Ne säästyivät tällä kertaa.

Päivällisen söinkin jo pimeässä.




Vaikkei tässä kaupunkilähiön retkikohteessa täydellisestä hiljaisuudesta pääsekään nauttimaan, tuoksuu kotona takuuvarmasti parin päivän ajan suloinen savun katku. 



Utransaaren palvelut





Kuten mainitsin, reitti Utransaareen on rakennettu esteettömäksi. Heti autotien varressa on paikoitusalue, josta ensimmäinen silta saattelee kulkijan saarten huomaan. Parin leveän sillan jälkeen alkaa niinikään leveä polku ympäri saaren. Saaren kiertävä lenkki on noin kilometrin pituinen.


Polun varrella pitkulaisen saaren molemmissa päissä sekä keskellä on nuotiopaikoilla siistit nuotiokatokset. Nuotiopaikat ovat aivan rannan tuntumassa. Saaren keskiössä puuston suojassa on lisäksi katettu varausmaja varastoineen. Samassa yhteydessä on myös ulkokäymälät, joiden ovet olivat avoimet.







Näine kattauksineen kohtalaisen pieni saari on varustettu varsin monipuolisesti ja tarjoaa puitteet päivälenkkimaaston lisäksi vaikka ulkoilma-ateriointiin!



Lisäinfoa alueesta ja mm. yhteystiedot majan varausta sekä nuotiopuiden puuteilmoitusta varten löytyy Utran asukasyhdistyksen laatimilta sivuilta.







sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Camino del Norte 2017

¡Hola!

On alkanut valmistelut erittäin merkittävää vaelluskokemusta silmällä pitäen.


En tarkalleen ottaen muista milloin kyseinen matka on ollut puheissamme ensimmäistä kertaa niin, että todella olen myös itse tarkoittanut sinne aikovani. Jokatapauksessa puheasteella tätä on suunniteltu aika ajoin jo toista tai kolmatta vuotta.

Kyseessä on Pohjois-Espanjan vaellus. Vaellamme ystäväni kanssa Santanderista Ribadeoon.


Odotan, että vaelluksesta tulee täyteläinen ja vivahteikas. Kuin pitkään kypsytetty juusto!



Miksi nyt? Olen sitä mieltä, että asiat tapahtuvat juuri silloin, kun niiden on määrä. Joskus ajatuksen itäminen vaatii aikaa, jopa vuosia. Siitä oltiin jo aiemmin puhuttu, että ajankohta tulisi olemaan joko syksy tai kevät. Tänä syksynä sitten mietin ystävälle ääneen, että joku reissu olisi kiva tehdä ennen työympäristön vaihtoa toukokuussa. Siitä meni viisi sekuntia, kun Espanjan vaellus oli lyöty lukkoon! -Vastaus pohdintaani oli ystävällä valmiina.

Kuten hyvät juustot, myös ajatus tästä reissusta on kypsynyt hyvin hyvin pitkään. Odotan, että tästä vaelluksesta tulee siten yhtä täyteläinen ja vivahteikas, sopivan pehmeä ja miedosti hapokas. Nyt saan kypsytellä tätä juustoa vielä ensi kevääseen. Aion tehdä sen ajatuksen kanssa. Sitten. Silloin se on valmis nautittavaksi!

torstai 17. marraskuuta 2016

Koli


Se on siitä kiva tuo Kolin kansallispuisto, että sen vaarat on aikanaan asemoitunut tähän Suomen maaperälle kohtalaisen lähelle Joensuuta. Siten mun on siellä helppoa käydä vaikka päiväreissuilla tämänhetkiseltä pääpaikalta.

On siinä tietysti muitakin hyviä puolia.


Kolilla kannattaa käydä mihin vuodenaikaan tahansa. Ehdottomasti suosittelen tutustumaan myös muuhun alueen maastoon kuin ainoastaan tähän Suomen kansallisperinnemaisemaan, Ukko-Kolin lähitienooseen.

Syksyllä pyörähdettiin päiväretkelle muun muassa Herajärven kierroksen varrelle, eteläiseen päähän, Ahvenlammen rantaan. Siellä oli ainakin toistaiseksi erittäin siisti autiotupa, jossa oli tilaa vaikka yöpymiseen suuremmalle seurueelle. Tuvan ympäristö tarjosi syksyisinä luonnonanteina retkiruuan kylkeen tuoreita kanttarelleja sekä metsämarjoja. Tuona kertana olin matkassa ystävien kanssa ja mukana oli myös iso katras pieniä ihmisiä. Heidän kanssaan päästii tuvalle kätevästi, kun jätettiin ajoneuvot Ahvenisentien varteen. Näin kävelymatka ei koitunut retken rasitteeksi.

Ps. Joissain kartoissa Ahvenlammen tupa mainitaan varaustupana. Se on kuitenkin muutettu autiotuvaksi parisen vuotta sitten. Joten tervemenoa!


Viimeisin päiväretki Kolille oli hiljattain, marraskuun 11. Suurinpiirtein niillä main myös ensilumi oli sinne satanut. Kauniit maisemat vaarojen kallioilta Pieliselle, kun lumenhuurteinen matto reunusti järven lukuisia saaria ja ohut lumipeite niiden puustoa.



Polulla yllätyin, että puihin oli jo kertynyt hiukan tykkyä. Vaikka muualla Pohjois-Karjalan korkeudella ei niinkään, niin Kolin vaaroilla, jotka ovat tarpeeksi korkeita, lumi tykkyyntyy puiden oksille. Siitä tulee ihan omanlaisensa tunnelma. Melkein saattaa sydäntalvella itteään huijata, että olis tunturissa.



Tällä kertaa aika luonnossa viettämiseen alkoi vasta puolenpäivän aikaan. Pian kun kroppa oli lämmennyt ja elpynyt liikkeen kautta kylmästä, alkoi jo maapallon kallistuskulma yhdessä sen pyörimisliikkeen kanssa vaikuttamaan siihen, että aurinko painui hiljalleen horisonttiin.

Jätettiin seurueen kanssa muut luontoelämykset koettavaksi seuraavia retkiä varten. Ja elämyksiähän Kolilla koettavaksi riittää!




Auringonlasku värjäsi taivaanrannan pastellisävyillä.


"Kun on lämpöasteita alle nolla,
on hyvä vähintään pipo olla,
ettei mene jäähän polla
kun kiipee Kolin kalliolla."

Lumoavat maisemat heittää vallan runolliseksi. Muutkin kuin Järnefeltin. Kuten ylläolevasta bloginkirjoittajan tekstiasusta voi päätellä.