keskiviikko 17. elokuuta 2016

Pala Päijänteen kansallispuistoa

Terveiset erähiilloksilta Kelventeeltä.


Pääsin toteuttamaan jo alkukesällä suunnitellun kajakinuittoreissun kaverini kanssa viime viikonloppuna, 12. - 14.8. Päijänteen kansallispuistossa. Reissu sujui leppoisasti pienillä siirtymisillä leirieälämästä nauttien. Tuulinen ja sateinen sää ei innoittanut tällä kertaa tekemään hillittömiä melontamatkoja.

Erähiilloksilla...



Päijänteen kansallispuisto sijaitsee Päijät-Hämeessä Padasjoen, Asikkalan ja Sysmän kunnissa. Puistoon pääsee maateitse joistain paikoin, mutta koska suurin osa alueesta koostuu saarista, soveltuu se parhaiten vesikulkuvälineillä kuljettavaksi. Ensimmäinen vaihtoehto meillä oli lähteä vesille Padasjoen satamasta. Säätiedotteiden antaessa kovan tuulen varoituksia emme viitsineet lähteä koittamaan onnea (en ole vielä myrskyaallokkomelonnan mestari) ylittäen 10 kilometrin selkää, vaan lähdimme liikkeelle Padasjoen Höysniemestä. Sieltä pääsi kohtuu suojaisia vesiä pitkin koko kansallispuiston alueelle.

Kajakit laskettiin vesille perjantaina illansuussa. Ensimmäinen kohde Kelventeen Nimetön. Matkalla vastatuulta ja vesisadetta, välillä sivuaallokkoa. Melan lavat tarttuivat kivasti tuuleen. Arvelin, että huomenna tuntisi melonneensa. Matka taittuikin yllättävän joutuin, kun olimme jo katsomallamme rannalla. Perillä ensimmäisenä, koska nälkä, tulet nuotiopaikalle. Mutta koska ei puita, niitä kehittelemään. Ilmoitus puukatoksen seinässä kertoi, että edellistalvena jäätilanne on ollut heikko, josta syystä puita ei oltu päästy tuomaan. Ilmastonmuutosko ja lämpimät säät? Ehkä eteläinen sijainti?

Kun tulet oli saatu ja nälkää siirretty eteenpäin, oli teltan vuoro ennen säkkipimeän tuloa. Sen jälkeen oli aikaa taas poltella tulta olemattomilla puilla ja turista joutavia.

Kajakit yöteloillaan.


Yöllä oli hillitöntä tuulta. Tunnetusti sikeäunisena jopa itsekin siihen heräsin. Ei lauantaipäiväkään tyyni ollut.

Oltiin päivä saaressa. Oli aikaa päivänokosille, sienimetsälle ja monen ruokalajin lounaalle. Kelventeellä asuu muutes kauriita. Jälkiä ainakin nähtiin.




Kanttarellia ja lampaankääpää.

Kolmen ruokalajin lounas, uutta ja vanhaa. Ja hei, toi viimenen, se on lettutaikina. Se syötiin kans paistettuna.

Illalla tehtiin taas pieni siirtymä. Vastoin edellispäivän ennakko-odotuksia ei melomisesta ollut koitunut juurikaan jälkitiloja. Oli se niin lyhyt matka kuitenkin.

No nyt melottiin Hietasaareen yöpymään. Siellä ei edellistalven heikko jäätilanne haitannut nuotiopuun vähyydellä. Onhan se sentään 2 kilometriä pohjoisempana kuin Kelvenne, Nimettömän rantaa jopa 5 kilometriä. Polteltiin nuotiota siitäkin ilosta pitkälle yöhön, muiden saaressa majoittuvien iloksi.



Tauko tuulensuojassa. Vettä tuli ku aisaa.


Ja aaltoja päin, jotka ei kuvasta kaukaa millään erotu.




Huhtsaari. Muutamille saarille ja rannoille on sulan maan aikaan maihinnousukielto. Tälle muun muassa.





Meloja nyt kastuis jokatapauksessa jonkun verran, jotta mitä pienistä pilvistä.


Sunnuntai valkeni tyynempänä ja kirkkaampana kuin aiemmat päivät sään ollessa kuitenkin edelleen pilvinen. Aamutoimet rauhassa ja kamat kasaan. Olis muuten paljosta jääty, jos koko ajan olis tällasta ollut. Häthätään tuntisi olleen vesillä. On se tuulinen ihan eri kun tyven.

Kirsikkana kakun päällä, kun rantauduimme takaisin Höysniemeen, alkoi aurinko paistaa kirkkaana pilvettömältä taivaalta. Mitä kohtalon ivaa.




Tyynellä kajakki kulki miltei ajatuksen voimalla.



Viimeistään sunnuntaina suunniteltiin jo seuraavan talven reissua. Mihinköhän sitä lähtisi tammikuussa viikoksi lomailemaan? Niin, huom. Varustuksena sukset ja ahkio. Pattayan reissuista ei tässä blogissa puhuta, ne on sitten reissut ihan erikseen.


Kas, järvi on tyven...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti